Eilen luin ensimmäisen kerran Iltasanomien nettiuutisen aiheesta, jossa kolmekymmenvuotisen uran rakennuksilla urakoinut jamppa oli saanut yllättäen kutsun tähän kaiken kansan juhlaan. Olin ihan vilpittömästi onnellinen tämän kaverin puolesta, salaa ehkä hieman kateellinenkin ja mietin, että onko väliä kutsuuko Niinistö tavallisia duunareita juhliinsa itsekkäistä syistä, vaiko ihan vilpittömästi duunareita ajatellen ja heitä muistaen, jokatapauksessa nyt on suomen kansalla tilaisuus taas joko näyttää ansainneensa tämän huomionosoituksen tai valitettavan todennäköisesti; tilaisuuden osoittaa, ettei Raksa Rane ja Soile Sosiaalitantta oikein tiedä minkä arvokkuusluokan bileissä sitä boolia litkitään...
Olisin ihan vilpittömän iloinen lukiessani itsenäisyypäivän jälkeen haastatteluja ja uutisia duunareista jotka ovat olleet juhlissa, pitäneet hauskaa, pistäneet kerrankin viimeisen päälle tällingit ylleen ja tanssineet ja nauttineet uteliaina menosta. Pahoin kuitenkin pelkään, että kokematon seurapiirisuomalainen tekee juuri sen minkä parhaiten osaa: vetää hyvän jännityksen (+harkintakyvyn) poistavan pohjakännin ja saapuu paikalle jo tukevassa laitamyötäisessä. Viimeistään juhlien isäntää kätellessä suusta lentää joku kuolematon läppä, ja muita vieraita kohdatessaan kokee tarpeelliseksi tuoda erittäin jyrkät poliittiset käsityksensä mahdollisimman kovaan ääneen julki, olivat ne sitten loppun asti ajateltuja viisauksia taikka eivät.
Pidetäänkö kaikki sormet ja varpaat ristissä, että ainakin niin kauan kun meillä on juhlissa veteraaneja ja lottia, juhlat säilyisivät arvokkaina ja tyylikkäinä itsenäisyyden juhlina, eikä yhdenkään kansalaisen tarvitsisi tehdä Hakkaraisia tehdäkseen juhlasta ikimuistoisen. Saulilta loistava kädenojennus ja kunnianosoitus huomioida tämän maan pystyssäpitäjiä tällä lailla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti